Blogi

Piha tai parveke ovat tärkeä osa suomalaisten kesää. Kelien lämmetessä ja auringon pilkahtaessa esiin löytää suomalaisen useimmiten nauttimassa omasta vihreästä keitaastaan kahvikuppi kädessä.

Taunon lapsenlapsi muutti jonkin aikaa sitten opiskelemaan ulkomaille. Ikävä on suuri molemmin puolin ja Taunoa harmittaa suuresti kun hän ei pysty näkemään lapsenlastaan pitkiin aikoihin. Teknologialla toisen näkeminen olisi toki mahdollista, mutta Taunolle tietokoneet ovat vaikeita ja niiden salojen opettelu tuntuu elämää suuremmalta möröltä.

Keväinen aurinko lämmittää ja puut ovat ruvenneet vihertämään. Jostain kuuluu linnunlaulua. Tyynen kasvoille osuvat auringon säteet lämmittävät ensi kertaa oikeasti, ja hän vetää syvään henkeä, nauttien keväisen maan tuoksusta.

Hanna varasi itselleen netistä keramiikkakurssin, koska on aina halunnut kokeilla jonkin kauniin luomista savesta. Hankaluutena on aina kuitenkin ollut se, että Hanna liikkuu pyörätuolilla, mikä aiheuttaa ongelmia kurssitiloissa liikkumisessa.

Kertun ei tarvitsisi käyttää herätyskelloa, mutta kun on vuosikymmeniä tottunut aamuisen sen surinaan, ei sitä osaa päiväänsä aloittaa ilmankaan.

Avustaja Marjut tapasi asiakkaansa, Toivon vuosi sitten. Alku ei suinkaan ollut ruusuilla tanssimista, sillä Toivolla on vaikeuksia tuottaa puhetta, ja alussa Marjutilla oli vaikeuksia ymmärtää Toivon tarpeita.

Aurinko paistaa, maa sulaa ja lumen alta paljastuu puutarha joka tarvitsee kipeästi apua. Severin ystävä Terttu katselee ulos rivitalo-asuntonsa ikkunasta ja huokaisee.

Herätyskello soi ja avustaja Liisa aukaisee hitaasti silmänsä. Ikkunaverhojen välistä pilkistää aamun aurinko, ja kellotaulu näyttää seitsemää. Liisa hymyilee hitaasti ja hieraisee silmiään. Uusi työpäivä odottaa.

Severi on saanut kutsun erikoislääkärin vastaanotolle postitse. Severin harmiksi erikoislääkärit sijaitsevat kaupungissa, eivätkä naapuritalon terveysasemalla, joten tiedossa on bussimatka.