Savea ja vapautta

Hanna varasi itselleen netistä keramiikkakurssin, koska on aina halunnut kokeilla jonkin kauniin luomista savesta. Hankaluutena on aina kuitenkin ollut se, että Hanna liikkuu pyörätuolilla, mikä aiheuttaa ongelmia kurssitiloissa liikkumisessa.

Hanna varasi itselleen netistä keramiikkakurssin, koska on aina halunnut kokeilla jonkin kauniin luomista savesta. Hankaluutena on aina kuitenkin ollut se, että Hanna liikkuu pyörätuolilla, mikä aiheuttaa ongelmia kurssitiloissa liikkumisessa. Hannaa on usein vaivannut myös ajatus siitä, että muut suhtautuisivat häneen erilailla liikkumisesteen takia, eikä hän siksi pystyisi täysin nauttimaan kokemuksesta. 

Hannaa on onneksi käynyt auttamassa avustaja Kaisa, jonka mielipuuhaa on todistaa Hannalla, ettei tämä ole lainkaan erilainen tuolistaan huolimatta. Kaisa onkin ottanut jo yhteyttä kurssikeskukseen ja huolehtinut siitä, että paikalle pääsee helposti pyörätuolillakin ja ettei tilassa ole esteitä tuolin kanssa liikkumiselle. 

Kurssipäivän aamuna Hanna pukeutuu lempimekkoonsa, siinä on kuvia ketuista ja se saa aina hänet hyvälle tuulelle. Kaisa ilmestyy oven taakse tarpeeksi ajoissa, jotta naiset kerkeävät nauttia rauhassa kupit kahvia ennen kurssille lähtöä. Hannan innostus on tarttuvaa ja pian Kaisaakin jännittää. 

Kurssipaikalle päästyään Kaisa auttaa Hannan suuren pöydän ääreen ja nostaa saven lähemmäksi. Tunti sujuu ilman minkäänlaisia ongelmia, kun Kaisa hakee tarvittavat välineet ja aineet Hannalle, ja Hanna voi vain keskittyä luomiseen ja naapureiden kanssa juttelemiseen. On ihanaa kun ei tarvitse miettiä tuolin kanssa rullaamista pienissä tiloissa, tai katkaista hyvää juttutuokiota vain pyytääkseen apua ylettyeksään johonkin kauempana pöydällä. 

Kurssin päättyessä Hanna jättää tekeleensä poltettavaksi ja koko kurssiryhmä päättää jatkaa yhdessä läheiseen kuppilaan jatkamaan juttelua ja hehkutusta. Hannaa ahdistaa ajatus siitä, että hän olisi vaivaksi. Kaisa kuitenkin naurahtaa. Hän lähtisi mielellään auttamaan Hannaa tuntemaan itsensä osaksi porukkaa. Hannan omaksi yllätykseksi Kaisa onnistuu.

Illalla kotonaan Hanna miettii miten mukavaa hänellä oli. Miten upeaa oli tuntea itsensä tavalliseksi osallistujaksi, osaksi porukkaa, ilman että kukaan ajatteli vain hänen vammaansa ja tuoliaan. Kaisa mahdollisti sen. 

Innoissaan Hanna viettää illan selaillen uusia mahdollisia kursseja. Kaisan avulla hän pystyisi varmasti nauttimaan niistä täysin omana itsenään, ilman että hänen tarvitsisi huolehtia mistään.

Arjen tuki, joka tuntuu sydämessä