Taunon lapsenlapsi muutti jonkin aikaa sitten opiskelemaan ulkomaille. Ikävä on suuri molemmin puolin ja Taunoa harmittaa suuresti kun hän ei pysty näkemään lapsenlastaan pitkiin aikoihin. Teknologialla toisen näkeminen olisi toki mahdollista, mutta Taunolle tietokoneet ovat vaikeita ja niiden salojen opettelu tuntuu elämää suuremmalta möröltä.
Taunolla on kuitenkin elämässään avustaja Jukka, jolle tietokoneet ovat vanhoja tuttuja. Tänään onkin suuri päivä, sillä Jukka on järjestänyt Taunolle mahdollisuuden videokeskusteluun lapsenlapsensa kanssa.
Tietokoneen ruutu herää eloon kun aurinkoisesti hymyilevät nuoret kasvot ilmestyvät kuvaan. Taunon mieliala nousee heti kattoon. Vihdoin Taunolla on mahdollisuus nähdä millaisessa asunnossa lapsenlapsi elämäänsä viettää, ja nähdä nuo hänelle niin rakkaat kasvot. Jukka istuu pöydän ääressä kahvikupin ja lehden kanssa, valmiina auttamaan mikäli jokin asia vaatii hienosäätöä.
Tunti vierähtää huomaamatta kuulumisia vaihtaessa ja Taunosta on ihana kuunnella nuoren intoa. Opiskelu kaukana omasta perheestä voi olla haastavaa, ja siksi Tauno on normaaliakin ylpeämpi lapsenlapsestaan. Jukka hymyilee sille onnelle joka Taunosta hehkuu. Pienellä avulla voi joskus olla valtava vaikutus ja Jukka on tyytyväinen, että pystyi näinkin pienellä asialla antamaan Taunolle suurta iloa.
Avustaminen ei aina ole suuria tekoja, eikä se aina vaadi valtavaa valmistelua. Joskus avustaminen on pienten asioiden mahdollistamista ihmisille, joilla ei itsellään ole mahdollisuutta tehdä niistä totta.
Puhelun jälkeen Tauno ja Jukka viettävät iltapäivän jutustellen. Tauno kertoo innoissaan lapsenlapsensa elämästä ja siitä kuinka ylpeä hän tästä on. Siitä on aikaa kun Jukka on viimeksi nähnyt tällaisen valon Taunossa. Onnellisuus syntyy pienistä asioista ja onni pienistä teoista.
Arjen tuki, joka tuntuu sydämessä
