Severin kesä perinteisiin kuului pitkään torilla käyminen viikonloppu aamusta. Yksin jäätyään tuo perinne on kuitenkin jäänyt, sillä Severin edesmennyt vaimo oli se joka tiesi keneltä ostaa perunat, keneltä mansikat ja missä kioskissa oli paras kahvi. Jo monen vuoden ajan Severin kesäviikonlopun aamut ovatkin kuluneet yksin keittiön pöydän ääressä kahvia juoden.
Tänä kesänä tähän tuli kuitenkin muutos, kun Severin avustaja Jari kuuli ensimmäistä kertaa Severin tarinoita tämän vaimosta, sekä heidän yhteisistä perinteistään. Jari päätti herättää vanhan perinteen uudestaan eloon.
Seuraavana lauantaina Jari ilmestyi Severin ovelle jo varhain ja kun Severille oli saatu kengät jalkaan ja rollaattori matkaan suuntasivat miehet torille. Torin hulinassa Jari kiinnittää huomiota Severin kasvoille nousevaan hymyyn.
Miehet maistelevat mansikoita ja herneitä, ennen kuin ostavat pienet pussit molempia. Mukaan tarttuu myös tämän kesän perunoita, jotka Jari suunnittelee keittävänsä lounaaksi. Kierreltyään telttoja miehet istahtavat torikahvilan pöydän ääreen, edessään kahvikuppi ja pulla. Sanoja ei tarvita, vaan miehet seuraavat ympärillään olevaa hälinää mukavassa hiljaisuudessa.
Katsellessaan ihmisiä ympärillään Severi miettii vaimoaan. Surun sijaan sydän täytyy onnellisista muistoista, vaimon naurusta ja yhdessä vietetyistä hetkistä. Severin silmät kostuvat ja kasvoille nousee hymy. Jarin sydän hieman pakahtuu Severin reaktiosta ja hän päättääkin, että ensi viikonloppuna on jälleen toripäivä.
Arjen tuki, joka tuntuu sydämessä
