Ilmassa tuntuu jo syksyn tulo ja osa puiden lehdistä on luopunut vihreästä väristään. Tyyne hymyilee itsekseen katsellessaan ulos ikkunasta sormet lämpimän teekupin ympärillä.
Tyyneä hymyilyttää tieto siitä, että tänään häntä ilahtumaan saapuu Liisa. Liisa on avustanut Tyyneä jo muutaman vuoden ja nyt tiedossa olisi yhteinen kävelylenkki raikkaassa ilmassa.
Pian Liisa koputtaakin jo oveen. Tyynen nauttiessa aamuteetään pakkaa Liisa kävelylle mukaan voileivät ja termoksen kahvia. Ilman Liisaa Tyyne ei uskaltaisi lähteä nauttimaan auringosta, sillä liikkuminen on ollut jo hetken hankalaa.
Liisa auttaa Tyyneä pukeutumaan ja siirtymään hissiin. Ulkona kummallakaan ei ole kiire mihinkään. Tiina osoittaa nauraen tammenterhoja piilottelevaa oravaa ja Tyyne kertoo tarinan siitä, kuinka orava varasti yhtenään hänen perheensä koiran kuivamuonat suoraan kupista. Kun Tyyneä väsyttää, pysähtyvät he juttelemaan penkille nauttien samalla eväistä. Jossain lähellä laulaa myöhäinen muuttolintu.
Hetken hiljaisuudessa Tyyne pohtii mistä kaikesta olisi tänäänkin jäänyt paitsi ilman Liisaa. Voileipä maistuu tänään erityisen hyvältä kahvin kanssa nautittuna.
Arjen tuki, joka tuntuu sydämessä
