Valot hämärtyvät katsomossa ja hiljaisuus laskeutuu. Tyyne huokaisee kun verhot aukeavat ja näyttelijät astuvat lavalle. Hän ei muista milloin olisi viimeksi ollut teatterissa, sillä yksin Tyyne ei ole uskaltanut lähteä. Kädet tärisevät Tyynen pitäessä ohjelmalehtisestä kiinni.
Avustaja Liisa asettaa kätensä Tyynen kädelle ja hymyilee. Tärinä hellittää. Liisa pakkaa ohjelman Tyynen käsilaukkuun orkesterin soittaessa ensimmäiset sävelensä. Koko katsomo huokaa ihastuksissaan. Kyyneleet nousevat Tyynen ja Liisan silmiin laulun alkaessa.
Tauolla Liisa auttaa Tyynen kahvipöydän ääreen, jossa naisia odottaakin kahvin lisäksi pieni makea. Keskustelu käy vilkkaana ja Tyyne huokailee ihastuneena päänäyttelijättären äänelle. Kun kello soi jatkon merkiksi kiiruhtavat naiset innostuneena takaisin saliin.
Näytöksen jälkeen Tyyne ja Liisa suuntaavat taksilla takaisin Tyynelle. Liisa auttaa Tyynen autosta ja saattaa tämän kotiin. Naiset ovat kuitenkin vielä niin innoissaan, että Liisa päättää jäädä hetkeksi hehkuttamaan. Iltatee veden kiehuessa Liisa auttaa Tyynen suihkuun ja yöpaitaan. Ruokapöydän ääressä, kuuman teemukin höyrytessä edessä sukelletaan syväluotaavaan keskusteluun.
Tyyne on jälleen kiitollinen Liisan seurasta ja avusta, sillä ilman tätä ei hän olisi päässyt kokemaan jotain näin upeaa. Liisa antaa Tyynelle turvan tunteen ja uskalluksen nähdä ja kokea uusia asioita. Yksin ei ehkä uskalla, mutta kun vierellä on tuki, voi elämää elää täysillä.
Arjen tuki, joka tuntuu sydämessä
