Nuorena naisena Tyynen lempipuuhaa oli käydä elokuvissa ystävien kanssa. Suomalainen maalaismaisema, romantiikka ja ystävien kesken jaettu aika olivat tärkeä osa nuoren naisen kasvutarinaa.
Vaikka aika on muuttanut monia asioita, ei Tyynen rakkaus elokuviin ole koskaan laantunut. Nykyään ei kuitenkaan ole juuri ihmisiä joiden kanssa jakaa tuo rakkaus, ei ketään kenen kanssa jutella juonenkäänteistä tai ihastella näyttelijöitä. Tai ei ollut ennen kuin Liisa asteli Tyynen elämään.
Nyt aina silloin tällöin Tyyne ja Liisa istahtavat yhdessä mukaville nojatuoleille TVn eteen. Tyyne on Liisan kautta ihastunut eri makuisiin perunalastuihin, joita jokaisessa leffaillassa on tietysti oltava ainakin kahta erilaista.
Tällä kertaa Liisa on valinnut valkosipulin ja kanttarellin makuiset sipsit maisteluun. Pöydälle on sipsien lisäksi asetettu avattu suklaalevy, sekä kaksi lasia colaa. Tyynelle on tärkeää, että eväät ovat myös kunnossa, sillä eihän elokuvaa voi katsella ilman herkkuja.
Odottava hiljaisuus laskeutuu Tyynen olohuoneeseen kun Liisa painaa play-nappia. Seuraavat kaksi tuntia vietetään kikatellen, osoitellen ja nyökkäillen. Sipsit häviävät nopeasti.
Kun lopputekstit rullaavat, lankeaa huoneeseen mietteliäs hiljaisuus. Se ei kuitenkaan kestä kauaa, sillä pian naiset sukeltavat syväluotaavaan keskusteluun elokuvasta. Aiheena on niin elokuvan syvin olemus, kuvaustekniikat kuin päänäyttelijän komeuskin. Tyyne palaa mielessään nuoruuteensa ja niihin tyttöystävien kanssa vietettyihin iltoihin, kun elokuvateatterin viereisessä kuppilassa sukellettiin samanlaisiin keskusteluihin.
Keskustelut jatkuvat vielä silloinkin kun ovikello soi ja Liisan tilaamat hampurilaiset saapuvat, sillä eihän elokuva-illalle voi olla muuta kunnollista päätöstä kuin purilainen. Tyyne tuntee itsensä jälleen nuoreksi, ja hän on päivittäin kiitollinen Liisasta jonka kanssa voi nauttia näistä hetkistä.
Arjen tuki, joka tuntuu sydämessä
