Severin naapuri Terttu rakastaa tuoreita pullia. Kukapa meistä ei rakastaisi? Muistisairaus kuitenkin vaikeuttaa niiden leipomista, sillä uuni voi unohtua päälle tai peltiä ottaessa ei uunikinnas muistukkaan mieleen. Kaikki tämä voi johtaa vakavaan loukkaantumiseen tai turvallisuus ongelmiin.
Avustaja Neean kotona on aina leivottu. Hän muistaa pullantuoksuiset sunnuntait lapsuudestaan ja on jatkanut samaa perinnettä omien lastensa kanssa. Nyt Neea tosin viettää aika ajoin toisenkin leivontapäivän Tertun kanssa.
Tänään keittiössä pöllyää jauho, kun Neea antaa Tertun vaivata taikinaa. Riemukas nauru kuuluu rappukäytävään asti. Vaivaaminen on myös hyvää liikuntaa, kuten myös kauliminen. Neea ei hermostu vaikka Terttu välillä unohtaa kuka hän on tai mitä hän on tekemässä. Hellästi hän ohjaa Tertun takaisin puuhaamaan.
Pian taikina on kohoamassa ja teekupin äärellä vaihdetaan viime päivien kuulumisia. Terttu jakaa innostuneena tarinan lapsuudestaan ja siitä, miten hän usein sai kotiin viemisiksi läheisestä leipomosta illalla jämäpullia kun auttoi sitä pyörittänyttä pariskuntaa.
Kun pullat on muotoiltu ja laitettu uuniin kypsymään täyttyy Tertun asunto ihanasta pullan tuoksusta. Pian Severikin koputtaa oveen, eikä Tertulla ja Neealla ole mitään jakamista vastaan.
Neea asettaa pöytään kolme kuppia kahvia ja lämpimät pullat. Kolmikko istuu nauttimaan ja höpöttelemään. Terttu katselee Neeaa ja hymyilee. Hän on kiitollinen Neean pitkästä pinnasta ja lempeästä luonteesta. Ilman apua ei tänään oltaisi nautittu lämpimistä pullista ja Tertun päivä olisi ollut huomattavasti turhauttavampi. Ennen lähtöään Neea siivoaa vielä keittiön. Terttu ja Severi ottavat vielä toiset kupit kahvia ja kolmannet pullat.
Arjen tuki, joka tuntuu sydämessä
