Joulu on yhteisen tekemisen ja yhteen tulemisen aikaa. Severi tarttuu glögimukiinsa tärisevin käsin ja kastaa juuri valmistetun piparin siihen. Joulun maku täyttää Severin kielen ja hän hymyilee. Taustalla soi jouluradio.
Viereisessä nojatuolissa Severin avustaja Jari puraisee omaa pipariaan, jonka päälle on lastannut ison viipaleen sinihomejuustoa. Glögimukissa kolisevat mantelit ja rusinat. Severin olohuoneessa vallitsevassa hiljaisuudessa ei ole mitään ahdistavaa tai yksinäistä. Päinvastoin hiljaisuus on rauhoittavaa, täynnä hiljaista yhdessäoloa ja ymmärrystä.
Vielä muutama tunti sitten kodin tunnelma oli hyvin erilainen, kun miehet kolistelivat ympäri keittiötä. Jari oli löytänyt reseptin piparitaikinaan ja Severi innostui niin, että se oli laitettava heti testiin. Kauppareissun jälkeen miehet käärivät hihansa ja nauru ja puhina täytti Severin asunnon. Taikinan tekeydyttyä kaulitaan sen ohueksi, ja muottien hauskuus voi alkaa. Perinteisen piparimuotin lisäksi kaupasta löytyi hauska tonttu-muotti jolla Severi innoissaan muotoilee pipareita. Uunista leviää ihana kanelin ja inkiväärin tuoksu miesten odotellessa innostuneena.
Pahintahan pipareiden paistamisessa on odotella niiden jäähtymistä. Onneksi Severillä ja Jarilla on paljon höpöteltävää. Severi kertoo, että ovat naapureiden kanssa sopineet yhteisestä jouluateriasta ja Jari on onnellinen ettei Severin tarvitse viettää joulua yksin.
Ennenkuin miehet huomaavatkaan ovat piparkakut jäähtyneet, ja miehet voivat istuuntua nauttimaan niistä glögin kanssa. Severi on taas nauttinut suuresti Jarin seurasta. Varsinkin näin joulun alla Severi on äärettömän kiitollinen Jarin tuomasta seurasta ja avusta. Joululahjaksi Severi toivookin muille omaa Jaria.
Arjen tuki, joka tuntuu sydämessä
