“Tää on mun lempibiisi!” Tyynen naapuri Minna hehkuttaa avustajalleen; Sannalle, kääntäen samalla ääntä kovemmalle.
Minnan onneksi hänen lempi bändinsä esiintyy ihan pian Suomessa, ja tällä kertaa hänen ei tarvitse jäädä kotiin haikailemaan. Sannan saapuessa ensimmäisen kerran Minnan ovelle bändin fanipaita päällään tiesivät naiset heti, että keikalle oli yhdessä mentävä.
Aiemmin Minna ei ole uskaltanut lähteä konsertteihin, sillä pyörätuolin kanssa liikkuminen yksin on ollut ahdistavaa ja vaikeaa. Sannan ilmestyttyä Minnan elämään on moni uusi ovi auennut ja Minna on päässyt nauttimaan useista uusista kokemuksista.
Keikkaa edeltävänä iltana naiset käyvät läpi Minnan vaatekaappia, sillä jossain on myös Minnan bändipaita. Yhteiset ilon kiljahdukset voi varmaan kuulla rappukäytävään kun Sanna vetää paidan esiin kaapista, heiluttaen sitä kuin voiton lippua.
Naisten saapuessa keikka mestoille Sanna ohjaa Minnan pyörätuolin heille erikseen varatulle alueelle. Kun Minnan lempibiisi kajahtaa ilmoille voi molempien naisten silmäkulmassa nähdä pienen kyyneleen.
Tämä hetki on se, mistä Minna on unelmoinut jo useita vuosia. Keikan päätteeksi Sanna käy vielä ostamassa molemmille uudet keikkapaidat muistoksi.
Uuden paitansa Minna viikkaa laatikkoon jossa säilyttää tärkeimpiä muistojaan.
Arjen tuki joka tuntuu sydämessä
