Yksinäisyys on yksi suurimmista uhista ikääntyneiden terveydelle. Moni ikääntynyt jää yksin kotiin, odottaen sukulaisten vierailuja, ilman juttuseuraa tai tekemistä. Severillekkin tämä oli todellisuus vielä muutamia vuosia sitten.
Nyt Severillä on kuitenkin ajoittain seuranaan avustaja-Jari. Jarin kanssa Severi voi saunoa, käydä kaupassa, kahvitella ja myös pelata lempipelejään. Jarin kanssa voi jutella päivän tapahtumista ja maailman menosta. Severille nämä hetket ovat kultaakin kalliimpia, sillä Jarin kanssa hän ei tunne oloaan yksinäiseksi.
Tänään Jari on tullut Severin luokse peli-iltaa varten. Pöydälle on katettu kahvit ja pullat, sekä suolaista naposteltavaa. Severi kaivaa innostuneena laatikosta kuluneet pelikorttinsa ja pelit voivat alkaa. Pisteistä pidetään tiukkaa kirjaa, sillä miksi pelata jos ei voi voittaa? Pelaamisen lomassa juttelevat miehet päivän polttavista aiheista. Tunnit kuluvat kuin siivillä.
Kun Jarin on aika lähteä kotiin jää Severi istumaan vielä pöydän ääreen pelaamaan pasianssia. Ajatukset laukkaavat ja yllätyksekseen hän huomaa ettei olo ole lainkaan yksinäinen. Päinvastoin Severi tuntee olevansa välitetty. Severistä tuntuu siltä, että joku välittää siitä mitä sanottavaa hänellä on. Hymy leviää Severin kasvoille. Pasianssi ei tunnu yksinpeliltä kun samalla voi pohtia Jarin mielipiteitä päivän uutisiin.
Yksinäisyys voi tappaa. Severi ei kuitenkaan tunne yksinäisyyttä kun hänen elämässään on Jari, auttamassa ja tarjoamassa seuraa. Avustaminen ei ole pelkkää fyysistä apua; se on välittämistä ja läsnäoloa. Siksi teemme sitä täydellä sydämellä!
Arjen tuki, joka tuntuu sydämessä
